Toimintaterapian Bumerangi-tilaisuus 10.2.2016

Bumerangi on Metropolian järjestämä tilaisuus, joka tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden keskusteluun opinnoista ja opetuksesta sekä niihin liittyvien kehittämistä vaativien asioiden esille tuomiseen yhdessä opettajien kanssa.

Sofianlehdonkadulla järjestetään kevään 2016 aikana Bumerangi-tilaisuudet kaikille kampuksen koulutuksille eli toimintaterapialle, sosiaalialalle ja vanhustyölle.

Toimintaterapian Bumerangi

Toimintaterapian vanhan opetussuunnitelman bumerangi-tilaisuus oli 10.2.2016 ja sen vetäjänä oli osaamisaluepäällikkö Leila Lintula sekä viisi toimintaterapian opettajaa. Paikalla oli kymmenkunta 5.,6. ja 7. lukukauden opiskelijaa. Tilaisuus oli keskusteleva ja ilmapiiri oli palautteenantoon sekä mielipiteiden esiin tuomiseen kannustava.

Yleisinä alan ja sen opiskeluun vaikuttavina asioina nousivat esille valintakoe-uudistus, jonka myötä valintakokeissa on kiintiöt ensi kertaa korkeakoulutukseen hakeville. Näin ollen ensi kertaa korkeakoulutukseen hakevat ovat etusijalla opiskelijavalinnassa ja jo korkeakoulutuksen omaavien hakijoiden on mahdollisesti hankalampaa päästä koulutukseen. Esille nousi myös tällä hetkellä meneillään oleva valtakunnallinen kuntoutusalan selvitys, jonka myötä kuntoutusalan koulutuksia ja niiden toteutusta todennäköisesti tullaan keskittämään muutamille alueille (esimerkiksi Helsinkiin) nykyisen usean eri alueen sian. Puhetta oli myös Myllypuron kampuksesta, jonne myös toimintaterapia-koulutus siirtyy, jahka kampus valmistuu. Tällä hetkellä oletettu siirtymäaika uudelle kampukselle olisi maaliskuussa 2018.

Ensin tilaisuudessa pureuduttiin edellisessä bumerangissa nousseisiin kehittämisekohteisiin ja niiden tämänhetkiseen tilanteeseen. Näitä asioita olivat opettajien vähäinen tuubin työtilan käyttö opintomateriaalin jaossa, kurssien epätasainen jakautuminen lukukaudelle ja sen myötä opiskelijoiden kuormittuminen sekä vähäinen kannustus kansainvälisyyteen ja kansainvälisyyden näkyminen koulutuksessa ylipäätään. Näissä asioissa opiskelijat kokivat, että kehitystä on tapahtunut ja asioiden tämän hetkiseen tilaan oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä. Keskustelua herätti edelleen kurssien epätasainen jakautuminen lukukaudelle ja sen mukanaan tuoma opiskelijoiden kohtuuton kuormittaminen. Uudessa opetussuunnitelmassa eli Oppijan polussa on pyritty vaikuttamaan siihen, että kurssit jakautuvat tasaisemmin lukukaudelle.

Keskustelua herätti opinnäytetyön ja viimeisen harjoittelun päällekkäisyyden tuomat haasteet. Yhdessä opettajien kanssa opiskelijat pohtivat, josko opinnäytetyöprosessin voisi aloittaa jo aikaisempaa, jolloin se ei ajoittuisi päällekkäin viimeisen harjoittelun kanssa. Esille nousi myös se, että joitakin kursseja, kuten esimerkiksi tutkimusmenetelmiin liittyviä kursseja olisi voinut järjestää jo aikaisemmin. Nyt koettiin, että kurssi tuli opinnäytetyön kannalta liian myöhään ja siitä olisi ollut enemmän hyöty aikaisemmassa vaiheessa.

Tilaisuudessa opiskelijat saivat ilmaista mielipiteensä laittamalla joko punaisia (eri mieltä) tai vihreitä (samaa mieltä) palloja papereille kirjoitettuihin opiskeluun ja opetukseen liittyviin väittämiin. Näiden tulosten pohjalta kerättiin väittämiä, joiden kanssa opiskelijat olivat samaa tai eri mieltä ja pureuduttiin niihin, jotka saivat eniten huomioita.

Samaa mieltä väittämien kanssa opiskelijat olivat siitä, että he oppivat koulutuksessa teoriaa ja teorian soveltamista käytäntöön, he kokevat olevansa osa oppimis-yhteisöä ja, että opintoja toteutetaan työelämäyhteistyössä. Opiskelijat kokivat, että he saavat tukea ja ohjausta tarvittaessa ja että heitä kannustetaan ja heille annetaan mahdollisuus kansainväliseen vaihtoon lähtemiseen.

Opiskelijat olivat muutamissa asioissa eri mieltä väittämien kanssa. Opiskelijat kokivat, että opetusmenetelmät eivät ole riittävän monipuolisia vaan esimerkiksi powerpointin ja luennon tueksi voisi tuoda video-klippejä tai elokuvia sekä sitoa teoriaa aina mahdollisuuksien mukaan konkretiaan. Opiskelijat kokivat, että arviointimenetelmät eivät tue heidän osaamisen kehittymistään riittävästi eivätkä he saa riittävästi palautetta osaamisestaan. Palautetta koettiin saavan hyvin harjoittelusta sekä vertaisryhmältä, mutta opiskelijat toivoivat saavansa opettajilta palautetta monipuolisemmin, esimerkiksi suullista tai kirjallista palautetta esimerkiksi erillisten palautekertojen yhteydessä. Opiskelijat kokivat palautteen saamisen ja arvioinnin tärkeäksi heidän oppimisensa kannaltaan ja palautetta sekä arviointitilanteita pidettiin hyvinä oppimistilanteina. Monikulttuurisuus ja siihen vähäinen keskittyminen opinnoissa loi keskustelua. Opiskelijat kokivat, että eivät koulutuksen myötä saa juurikaan valmiuksia eri kulttuuritaustaisten ihmisten kohtaamiseen. Yhdessä opettajien kanssa opiskelijat ideoivat kuinka näitä kehittämisen kohteita voisi kehittää.

Vahvana toiveena opiskelijoita nousi vierailijoiden käynnit. Opiskelijat kokivat, että vierailijat voisivat olla hyvä lisä opetukseen luentojen lisäksi, esimerkiksi kokemusasiantuntijat ja vierailijat työelämästä toisivat näkökulmaa kentältä. Toiveena oli myös saada eri kulttuuritaustaisia vierailijoita, jotka voisivat kertoa kulttuurinsa ominaispiirteistä ja näin ollen opiskelijoiden kulttuuritietämys kasvaisi. Valmistumisen kynnyksellä olevat opiskelijat toivoivat enemmän myös työelämäneuvontaa, kuten esimerkiksi ohjausta työelämään siirtymisessä, CV:n laatimisessa ja työhakemuksen tekemisessä. Jonkin asteista työelämäneuvontaa tarjoaa toimintaterapian liiton asiantuntija, joka tulee luennoimaan työelämään siirtymisestä kerran lukukaudessa. Opiskelijoiden toiveena oli myös jonkinlainen koulutus sosiaalisen median käytöstä ja sen eri vaihtoehtoihin tutustumisesta.